Kuinka sairastuin?

Hei taas kaikille! Tältä päivältä jäi kirjoittelu reippaasti myöhäisemmäksi kuin tavallisesti, pahoittelut! Olen katsellut tavaroita läpi, ja jälleen laittanut niitä kiertoon.

Tänään ajattelin kertoa teille vähän kuinka sairastuin.

Olin 16- vuotias, kun hakeuduin kunnolla avun piiriin. Olin juuri aloittanut lukion, ja aloin kärsimään unettomuudesta. Nukkumaan mennessä pyörin pitkään sängyssä valveilla, nukahdin muutamaksi tunniksi, ja heräsin joskus kahden- neljän aikoihin aamuyöllä uudestaan. Nukkumatta enää sen jälkeen. Tätä jatkui kolme viikkoa. Silloin päätin mennä kouluterveydenhoitajalle, joka lähetti minut lääkäriin.

Lääkärinä oli tälläinen nuori mies, ja hän alkoi kyselemään sitten asioita. En enää muista mitä hän kyseli, mutta muistan että ne kysymykset tuntuivat oudoilta, minähän kärsin ”vain” unettomuudesta. Lopuksi hän sanoi lähettävänsä minut nuorisopsykiatrille. Olin hämmästynyt, ja en ymmärtänyt että miksi unettomuudesta kärsivä lähetetään psykiatrille. Eikö tämä korjaantuisi pienellä sairaslomalla? Mutta suostuin kuitenkin tähän, ja lähete lähti eteenpäin. En muista kuinka pitkään minua piti taivutella. (Osaan olla itsepäinen, ja edelleen, omasta mielestäni tämä asia olisi korjaantunut pienellä huililla.)

Sain ajan, ja matkustin Siilijärvelle ensimmäiseen terapiaani. Unettomuuteni oli jo korjaantunut ja sanoin tämän vastaanottaneelle lääkärille, ja ihmettelin miksi minut oli lähetetty tänne. En muista, mitä lääkäri vastasi, mutta hän antoi minulle testejä tehtäväksi. BDI:n (masennuskysely), mistä tuli korkeat pisteet, ja jonkun Hopeless testin (en muista nimeä varmaksi, kuten en tuloksiakaan). Mutta diagnoosiksi tuli vakava masennus, ja loppuunpalaminen. Sain lääkkeet mukaani ja seuraavan ajan.

Kotona minua hävetti kertoa äidille, että nyt olen lääkityksellä. Olisin tehnyt mielelläni melkein mitä tahansa muuta. Mutta äiti ymmärsi, ja lupasi maksaa lääkkeet. Ensimmäinen yö, ja seuraava päivä menivät vähän sumussa, mutta pian haittavaikutukset olivat ohi ja pystyin keskittymään elämääni.

Sain pian siirron lähemmäksi silloista kotipaikkakuntaani, ja aika pian siellä alettiin epäilemään kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Lääkitystä muutettiin osastolla, jonne olin pyrkinyt itsetuhoisuuden vuoksi.

Minun on huomautettava, että muutama vuosi sitten pyysin kopiot minun sairaskertomuksista, ja pyysin samalla myös paperit Siilinjärveltä. Niissä luki, että tämä lääkäri ei pitänyt minua puhtaasti masentuneena, vaan epäili jo heti ensimmäisen käynnin päätteeksi jotain muuta mielialahäiriötä. Mutta kaksisuuntaisesta hän ei maininnut sanaakaan. Hän oli silti oikeassa.

Tälläinen kirjoitelma tällä kertaa, toivottavasti pidit! Aihetta suositteli ystäväni, kiitokset vielä hänelle.

Seuraavaan kertaan,

Piia