Insanity of Day

Törkeän pitkä tauko

Hei taas kaikille! On kulunut luvattoman pitkä tauko, ja olen pahoillani siitä! Tällä välillä olen ehtinyt tapaamaan Kuupiirin, muuttamaan, edunvalvonta päättyi viime vuoden lopulla, ja aloittamaan vegaanisen ruokavalion.

Ruokavalion aloitin Vegaanihaasteen, ja sitä kautta saadun tuutorin avulla. Hän oli aivan mahtava, ja vastasi jokaiseen typeräänkin kysymykseen. Kuukausi kului nopeasti, ja nyt olen ostellut vegaani ruokakirjoja, ja leivontakirjojakin löytyy. Leivontakirjat löytyi käytettynä, ja ruokakirjat ostin uutena. Tykkään enemmän kirjoista kun teen ruokaa, ei ole niin vaarallista, jos jotain roiskahtaa päälle.

Ja todellakin, edunvalvonta on ohi! Jos minusta riippuu, en suostu siihen enää ikinä. Eli parempi käyttäytyä nyt, niin saan jatkossakin päättää omista asioista.

Yksi ihanemmista asioista on ollut oman Kuupiirin saaminen. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, ja tapaamme keskimäärin kerran kuussa jonkun luona, ja parannamme maailmaa. Tarjouduin myös ennustamaan kristallipallosta parille ryhmäläiselle, katsotaan mitä sieltä paljastuu 😉

Yritän kunnostautua blogin kirjoittamisessa, seuraavaan tekstiin siis!

Piia

Töitä ja elämää

Moi taas kaikille! Kesä on ohi, ja syksy on saapunut. Aloitin heinäkuussa paikallisessa matalan kohtaamisen tapaamispaikassa, ja edelleen teen niitä hommia innolla. Kyseessä ei ole työ työ, vaan palkkioperustainen homma. Myös toisessa vastaavassa paikassa alkaa taas olemaan ohjelmaa, onneksi.

Tulevalla viikolla meillä on pieni tapahtuma nuorille aikuisille, ja teen myös yhden henkilön kanssa blogitekstiä liittyen kevään aikaisiin ryhmiin joissa olin auttamassa.

Ja tein sen, mitä en ajatellut tekeväni ihan heti: otin rastat uudelleen, ja nämä ovat U-P-E-A-T! En osaa olla enää suorilla hiuksilla, takkujen kanssa on huomattavasti helpompaa, vaikka onhan näissäkin oma hommansa. Kaksi viimeistä yötä ovat olleet mielenkiintoisia, kun yritän keksiä miten asettelen hiukset ja samalla päänahka huutaa armoa. Mutta eiköhän tämä tästä. Pitänee tilata Etsyn kautta satiininen yölakki, ettei juuret sotkeudu. On nimittäin vielä tuoreessa muistissa kun juuria on revitty irti toisistaan…

Ystäväni tulee käymään keskiviikkona, ja odotan innolla! Mabon alkaa lähenemään, juhlimme ehkä yhdessä.

Juhlin myös synttäreitäni viime kuun lopussa, ja samainen ystäväni leipoi minulle amerikkalaisen kakun. Koska minulla on vähän tuttuja täällä uudella paikkakunnalla, ilahduin suunnattomasti kun ystäväni mies ja hänen äitinsä ja siskonsa osallistuivat juhlaan. meillä oli oikein hauskaa.

Eli kiirettä pitää, mutta olen vain tyytyväinen, koska korona pakotti lukittautumaan sisälle keväällä. Ja koska vointi on hyvä ja tasainen, niin nautitaan nyt!

Seuraavaan kertaan!

Piia

Juhlintaa

Hei taasen! Jälleen on viikko on kulunut, samoin Lughnasad juhla tuli ja meni. Itseasiassa tämä on ensimmäinen vuosi kun juhlin sapatteja, vaikka olen ollut noita pidempään. Ja vielä enemmän extraa, juhlin ystäväni kanssa! Leivoimme yhdessä leipää, ystäväni teki peruna- parsakaalikeittoa (joka oli muuten taivaallista!), minä leivoin omenapiirakan ja extrana tein mustikkarahkaa. Niin, ja ystäväni teki lämmintä omenasiideriä. Se ei ole alkoholipitoista, vaan vähän niin kuin glögi, mutta tehty omenoista plus yksi appelsiini, kanelia ja neilikkaa. Ystäväni kertoi, että tätä juodaan Amerikassa syksyllä.

Ystäväni opetti minut myös katsomaan kristallipalloon. Ja näin symboleita siellä, esimerkiksi lehmän kallon. Koska nämä asiat voi tulkita miten itsestä tuntuu (tai ainakin melkein), tulkitsen lehmän kallon viittaavaan vegetarismiin. Että minun kannattaisi siirtyä jälleen vegaaniksi.

Olen ollut alkuvuodesta kaksi viikkoa vegaaniruokavaliolla, ja kyllä sen erilaisen olon huomasi. Ihokin tuntui hengittävän ihan eri tavalla. Edunvalvonta loppuu hyvällä tuurilla pian, eli pystyn ostamaan B12- vitamiinia. Edunvalvonnasta saaduilla rahoilla ei niitä välttämättä maksella.

Linkkaan tänne loppuun vielä muutaman kuvan meidän juhlasta!

Tässäpä kaikki tällä kertaa!

Piia

Mustikassa

Hei taas! Innostuin lähtemään edelliselle asuinpaikkakunnalleni mustikkaan! Eilen käytiin neljän ihmisen voimin vähän keräilemässä marjoja, ja niitähän riitti. Minä ja mummi saatiin yhteensä 11 litraa, ja äiti aviomiehineen sai melkein kymmenen litraa. Oltaisiin saatu mummin kanssa enemmänkin, jos vaan olisi toinen poimuri sattunut matkaan asti.

Normaalisti pelkään metsiä, ja tieto siitä että niissä metsissä missä oltiin poimimassa, on susia, karhuja ja siellä päin on myös käärmeitä. Aluksi pelkäsin laskea käteni alas, juuri käärmeiden takia. Vähän hermostutti myös siinä alussa olla siellä ryteikössä, mutta rauhoituin pian kun juttelin mummin kanssa ja pidin koko ajan häneen näköyhteyden. Ja kun marjoja alkoi enemmän näkymään, niin aloin innoissani noukkimaan niitä ämpäriin ja pelot unohtuivat. Ja asiaa auttoi, että kuulin muutaman ohiajavan auton äänet selvästi.

Muutenkin teki terää vaihtaa maisemaa. Pitkään kun on ollut yksin omassa asunnossa, ja pääsee 1) juttelemaan ihmisille ja 2) saa tehdä jotain mitä on tehnyt vaan harvoin ja 3) saa paljon raitista ilmaa siinä samalla, niin olo on kuin uudesti syntyneellä. Ja Suomessa on Jokamiehen oikeudet, joka tuntuu luksukselta nyt kun ajattelen näissä jälkieuforia huumassa.

Vielä pitää sen verran käydä kyseisellä paikkakunnalla, että käyn poimimassa äidin pensaista mustaherukkaa. Eksä pyysi poimimaan samalla hänellekin ja lupasin tehdä sen. Vastineeksi sanoin hänelle, että vie äidille sieniä. Eli jälleen raitista ilmaa tiedossa, pitää vaan muistaa läträtä aurinkorasvaa kunnon kerros, koska palan niin älyttömän helposti.

Tässäpä kaikki tältä erää! Alkaa pikkuhiljaa väsyttämään, huomenna paluu arkeen.

– Piia

Pitkästä aikaa jälleen…

Hei taas! On kulunut luvattoman pitkä aika edellisestä postauksesta, pahoitteluni! Mitä on tapahtunut tähän väliin?

Kaikkien elämään vaikuttanut korona sotki myös minun suunnitelmia. Muutto tuli ja meni, äidin aviomies ja eksäni olivat auttamassa, ja kaverin kanssa vietiin pieninpiä tavaroita kahden päivän ajan hänen farkkuautolla. Paljon meni tavaraa Facebookin Roskalava- ryhmän kautta. Olen asettunut hyvin uuteen kotiin, samoin kissat.

Mutta siis, korona vaikutti eniten mummin näkemiseen. Hän kuuluu ikänsä puolesta riskiryhmään, ja hän joutui elämään miehensä kanssa eristyksissä. Soittelin paljon hänelle, mutta ei se ollut sama asia kuin nähdä. Mutta kyllä sen kesti, ja oli odottamisen arvoista koska hän kävi alkukuusta olemassa neljä päivää täällä minun luona! Meillä oli oikein hauskaa, grillattiin sähkögrillillä ja käytiin saunassa. Kirpputorit, yhtä lukuunottamatta, eivät olleet auki vielä eli emme päässeet kietelemään niitä. Mutta ehkä ensi kerralla.

Olen myös irtautumassa edunvalvonnasta, olen ihan hermona koska maanantaina pitää käydä edunvalvonnan toimistolla kirjoittamassa hakemus. Pelkään että DVV (vai mikä tämä maistraatti nyt on nykyiseltä nimeltään) antaa kielteisen päätöksen, vaikka lääkärin mielestä minulla on hyvä suunnitelma tulevaisuuden varalle, ja hän kirjoitti lausunnon ilman vastalauseita.

Olen myös innostunut enemmän ja enemmän pinup ja rockabilly tyyleistä, ja aukaistuani rastat olenkin harjoitellut kampauksia Youtube videoiden avulla. Vielä ei mene läheskään sujuvasti ja kiroilultakaan ei vältytä. En myöskään omista vielä montaa tyyliin sopivaa vaatetta, mutta tilaus on lähdössä ensi viikolla eteenpäin. Ja yksi paketti saapuu hyvällä tuurilla maanantaina. Voisin laittaa kuvia uusista vaatteista jahka ne saapuvat.

Tänään juhlin myös pienimuotoisesti Lithaa. Tein erään kirjan ohjeen mukaan alkoholitonta simaa, mihin lorahti liikaa sitruunaa, mutta olen viisaampi seuraavalla kerralla. Ohje löytyy Scott Cunninghamin kirjasta Wicca: opas wiccan harjoittajalle.

Siinäpä kaikki tällä kertaa! Yritän kirjoittaa taas ensi viikolla jotain.

Terv. Piia

Hei taas! Viikko on jälleen vierähtänyt ja on aika kerrata tapahtumia.

Kävin siis toisen kisuni kanssa eläinlääkärissä sen patin takia, mistä mainitsin viimeksi. Kyse ei ollut onneksi mistään vakavasta, se oli vain takkuuntunutta karvaa mikä leikattiin samantien pois. Kissaa ei tarvinnut edes rauhoittaa, ja eläinlääkäri oli todella ihana ja kärsivällinen. Hän selitti että koska kisuni on jo 10, niin ei välttämättä enää yllä pesemään takaosaa niin hyvin. Sain ohjeeksi harjata ja syöttää lisäravinneöljyä nivelten hyvinvointiin. Se öljy on vaan melko voimakkaan hajuista, eli jouduin ostamaan voimakkaan tuoksuista ruokaa ja nyt yritän epätoivoisesti opettaa kissani syömään sitä. Laitan vain pienen murusen sitä vanhan ruuan joukkoon mutta kissa ei suostu syömään! Epätoivo alkaa jo lyömään päälle. Tai sitten ei auta muu kuin vaihtaa merkkiä, jos en saa syötettyä tätä. Tätä tämä on välillä kissojen kanssa.

Itse kärsin tällä hetkellä nukahtamisen vaikeudesta ja sen seurauksena tuntuu että voisin nukkua koko päivän. Toivottavasti tämä tasaantuisi pian. Pitää muistaa mainita hoitajalle seuraavalla soittoajalla. Mutta tätä tämäkin on välillä.

Mutta tässä kaikki tällä kertaa. Seuraavaan kertaan,

Piia

Hei taas kaikille! Nyt on kulunut pari viikkoa viimeisimmästä kirjoituksesta ja on aika päivittää kuulumiset.

Harjasin toista kissaani, ja huomasin harjauksen päätteeksi hänen selässään patin. Me mennäään eläinlääkäriin maanantaina. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa! Olen huolissani, mutta yritän olla stressaamatta, koska vielä en voi tehdä asialle mitään ja kaikki selviää maanantaina.

Kaverini lupasi minulle Volgansientä, että pääsen tekemään omenasiiderietikkaa itse. Tuosta on mahdollista tehdä myös kombuchaa, en ole maistanut sitä ennen, mutta kaverillani on sitä ja hän lupasi että saan maistaa. Olen eilisillan ja osan tästä päivästä etsinyt tietoa fermentoinnista ja omppusiiderietikan ja kombuchan teosta. Asiaan mitenkään liittymättä olen etsinyt ohjeita myös superfood lateista (esim.kurkuma). Toivottavasti ei ole puskemassa hypomaniaa tai maniaa päälle.

Viime viikolla tuli myös Kodin noita kirja, minkä tilasin ennen pääsiäistä. Kerroinkin siitä edellisessä postauksessa, ja voin suositella sitä lämpimästi.

Tässäpä kaikki tällä kertaa.

Piia

Lukuvinkkejä ja höpöttelyä

Hei taasen! Viikko on jälleen vierähtänyt, ja kevät tulee, vaikkakin täällä on muutamana päivänä satanut lunta.

Ostin muutama viikko sitten pitkästä aikaa kirjan. Se on nimeltään Vihreä noita, ja luin sen läpi yhdessä päivässä. Täynnä mielenkiintoista asiaa (nimensä mukaisesti) vihreästä noituudesta, yrteistä, suitsukkeista, oli jopa suureksi ilokseni muutama ruokaohje! Onneksi kirja löytyi paikallisesta kirjakaupasta, ei tarvinnut tilata. Nyt samalta kirjailijalta on julkaistu suomennettu kirja Kodin noita, jonka ajattelin hommata itselleni mahdollisimman pian. Myös englannin kielinen teos The Witch’s book of self-care kiinnostaisi älyttömästi, mutta en luota omaan kielipäähäni.

Muuton suhteen on kaikki kunnossa. Olen saanut tavarat purettua, vielä pitää viedä yksi kassi varastoon ja laatikoita roskiin mutta muuten on homma hoidettu. Nyt jos nuo lumet lähtisivät pian, niin pääsisin auttamaan kaveria hänen puutarhansa möyhimisessä ja saataisiin kasveja istutettua. Olen ostanut kamomillaa, laventelia, orvokkia ja kokeilemme tuuriamme myös hibiskuksen kanssa. Kotiini istutin ruukkuun timjamia ja rosmariinia ja ensi kuussa laitan tilliä tulemaan. Eli tekemistä tiedossa.

Tässäpä kaikki tällä kertaa! Palataan asiaan taas ensi viikolla!

Piia

Höpöttelyä

Hei taas! Nyt on muutto tehty, ja tavaroita olen purkanut ahkerasti. Saunankin olen ehtinyt testaamaan pariinkin kertaan, ja se on todettu hyväksi. Talo on rauhallinen, ja asunnon ikkunat eivät vedä. Voinko enempää pyytääkään?

Vieläkin harmittaa, kun en voinut muuttohulinoitten takia juhlia Ostaraa, mutta ensi vuonna sitten. Ja onhan tässä esimerkiksi Beltane tulossa toukokuussa, eli juhlia on tiedossa.

Korona huolestuttaa, mutta yritän olla antamatta pelolle valtaa, ja keskityn pitämään pääni kasassa ja liikkumaan mahdollisimman vähän ihmisten ilmoilla, sekä pesemään käsiäni aina sisälle tullessani. Otin Spotify Premiumin, että ei tarvitse kuunnella mainoksia. Ja onneksi on Netflix!

Kyllä me tästä selvitään! Muistetaan vaan turvavälit, ja hyvä käsihygienia.

Olkaahan varovaisia!

Piia

Huomasiko kukaan?

Hei taas kaikille! Muutto lähenee ja hermot kiristyvät koko ajan. Mutta nyt en puhu siitä, vaan sairastumisestani ja huomasiko kukaan mitään ennen kuin hakeuduin itse avun piiriin?

Eli kertauksena: hakeuduin 16 vuotiaana lääkäriin pitkän unettomuusjakson takia. Sieltä minut lähetettiin nuorisopsykiatrille. Mutta aika ennen tätä… katsotaan kuinka paljon muistan.

Velipuoleni syntyi kun olin 12. Elämäni kääntyi ympäri, koska äidin kaikki aika meni velipuolesta huolehtimiseen, ja minä jouduin pärjäämään miten parhaiten kykenin. Ja äiti ei ole ikinä kyennyt näkemään minun tilanteita objektiivisesti, esim.kun kerroin hänelle bipo diagnoosista, sain kuulla että esitin. Eli apua ei ollut luvassa sieltä suunnalta.

Ihmiset, joita voisi sanoa koulukavereiksi, eivät huomanneet mitään. Tai en nähnyt oikeastaan ketään yläasteen loppupuolella vapaa-ajalla, mutta koulussa kukaan ei huomauttanut että olisi ollut huolissaan. Ei opettajat tai muutkaan.

Minun elämässäni on aina ollut pienet piirit, ja teksti tiivistettynä kuuluukin että kukaan ei huomannut minussa mitään merkkejä. Olenko aina ollut niin erikoinen persoona, että minun mielialan vaihdokset ovat olleet pienimmästä päästä? Kenties joitain piirteitä oli jo yläasteella, muistan kuinka virtaa alkoi tulemaan aina lumien sulamisen aikaan.

Ensi viikolla taidan keskittyä muuttohommiin, mutta sitä seuraavalla viikolla tulee taas tekstiä!

Terv. Piia