Moi taas kaikille! Kesä on ohi, ja syksy on saapunut. Aloitin heinäkuussa paikallisessa matalan kohtaamisen tapaamispaikassa, ja edelleen teen niitä hommia innolla. Kyseessä ei ole työ työ, vaan palkkioperustainen homma. Myös toisessa vastaavassa paikassa alkaa taas olemaan ohjelmaa, onneksi.
Tulevalla viikolla meillä on pieni tapahtuma nuorille aikuisille, ja teen myös yhden henkilön kanssa blogitekstiä liittyen kevään aikaisiin ryhmiin joissa olin auttamassa.
Ja tein sen, mitä en ajatellut tekeväni ihan heti: otin rastat uudelleen, ja nämä ovat U-P-E-A-T! En osaa olla enää suorilla hiuksilla, takkujen kanssa on huomattavasti helpompaa, vaikka onhan näissäkin oma hommansa. Kaksi viimeistä yötä ovat olleet mielenkiintoisia, kun yritän keksiä miten asettelen hiukset ja samalla päänahka huutaa armoa. Mutta eiköhän tämä tästä. Pitänee tilata Etsyn kautta satiininen yölakki, ettei juuret sotkeudu. On nimittäin vielä tuoreessa muistissa kun juuria on revitty irti toisistaan…
Ystäväni tulee käymään keskiviikkona, ja odotan innolla! Mabon alkaa lähenemään, juhlimme ehkä yhdessä.
Juhlin myös synttäreitäni viime kuun lopussa, ja samainen ystäväni leipoi minulle amerikkalaisen kakun. Koska minulla on vähän tuttuja täällä uudella paikkakunnalla, ilahduin suunnattomasti kun ystäväni mies ja hänen äitinsä ja siskonsa osallistuivat juhlaan. meillä oli oikein hauskaa.
Eli kiirettä pitää, mutta olen vain tyytyväinen, koska korona pakotti lukittautumaan sisälle keväällä. Ja koska vointi on hyvä ja tasainen, niin nautitaan nyt!
Seuraavaan kertaan!
Piia
Insanity of Day 