Insanity of Day

Hei taas kaikille! Tämä julkaisu on toteuttu kaupallisessa yhteistyössä ystäväni Etsy kaupan, WispwanderArtin kanssa. Laitan linkin kirjoituksen loppuun, niin voitte käydä katsomassa mitä häneltä löytyy!

Kuten viime viikolla mainitsin, teimme ystäväni kanssa vaihtokaupat. Annoin hänelle tavaraa, ja vaihdossa hän teki minulle hiustikut jotka voin laittaa hiuksiin, ja noidan kellon oveeni.

Tässä on hiustikut. Yrittäkää olla välittämättä törkeästä juurikasvusta! Näissä on molemmissa aidot ametistit molemmin puolin tikkua, kuunsirpin alapuolella. Näissä on rautalangat sisällä koko pituudelta ja ovat vahvan oloiset. Näillä saan nutturan pysymään kiinni ilman miljoonaa pinniä tai kymmeniä solmuja ja kieputuksia. Ehdin tämänkin testaamaan eilen innostuksissani. Ystäväni teki nämä minulle toiveideni mukaan, ja Etsyn sivujen mukaan on muutamia värivaihtoehtoja. Hänelle voi aina laittaa sitä kautta viestiä ja kysyä!

Ystävälläni on myynnissä toisenlainen noitakello ja tämä on tehty juuri minulle. Annoin hänelle suhteellisen vapaat kädet toteuttaa luovuuttaan ja muutamien tarkentavien kysymysten jälkeen syntyi tälläinen kaunokainen! Kolmoiskuu on Jumalattaren symboli ja pentagrammi on suojelun merkki. Maltan tuskin odottaa että saan ripustaa tämän uuden asuntoni oveen! Kuut on maalattu valkealla ja hopealla, kuin oikea kuu, ja kello on oikea, vanha kello.

Olen niin innoissani näistä! Mutta pidemmittä puheitta, laitan linkin alas niin voitte käydä ihastelemassa ystäväni liikettä.

Seuraavaan kertaan!

Piia

https://www.etsy.com/shop/WispwanderArt?ref=search_shop_redirect

Viikon kuulumiset

Hei taas kaikille! Viikko on jälleen vierähtänyt, ja on uuden blogitekstin aika.

Muutto lähestyy hyvää vauhtia, ja olen niin innoissani! Valmisteluja teen parhaani mukaan, tekisi mieli vaan pakata loput tavarat että ne olisivat varmasti valmiina kun alkaa tavaroiden siirto. Mutta onneksi järki pelittää sen verran, että en voi pakata loppuja koska A) minun on elettävä täällä vielä noin kuukausi ja B) miten teen ruokaa, peseydyn yms.jos pakkaan kaiken? Ja C) täällä ei mahtuisi liikkumaan. Eli odotetaan. Vaikka olenkin luonteeltani kaikki mulle heti tässä ja nyt- tyyppiä, osaan ehkä odottaa. Myönnän kyllä, että olen erittäin turhaantunut. Jos olisin tiennyt miten nopeasti saan pakattua, niin olisin lähtenyt jo tässä kuussa.

Onneksi on tapahtunut hyvääkin, niin en täysin menetä hermojani. Ystävä kävi eilen, hän on amerikkalainen, eli puhekielenä toimii englanti. Ymmärrän onneksi vähintään suhteellisen hyvin mitä hän sanoo, mutta oma puheeni ontuu ja pahasti. En ole vuosiin puhunut englantia, vaikka katsonkin paljon amerikkalaisia sarjoja ja elokuvia. Ehkä tästä syystä kykenen ainakin jollain tavalla puhumaan ja tekemään viestini selväksi, vaikka ääntäminen on jotain uskomattoman hirveää! Mutta onneksi ystäväni ymmärtää ja saa selvän eli kykenemme kommunikoimaan. Näen hänet taas ensi viikolla, ja jos muistan, voisin lisätä seuraavaan blogitekstiin kuvia jutuista mitä hän tekee minulle.

Ja sitten on vielä lamppujen osto ensi viikolla. Menemme toisen ystävän kanssa ostamaan niitä, toivottavasti saan mieleiset! Ja pitää ostaa kiulu, kauha, laudeliina ja peflettejä myös. Ja pyykkikori. Eksä on luvannut näprätä lamput paikoilleen, eli en vietä aikaa pimeässä.

Odotan vain kauhulla sitä sodankäyntiä, mikä seuraa kun pitää laittaa kissat kuljetusboxeihin. Seniori laittaa taas kunnon näytöksen pystyyn, se on varma juttu. Junnusta en osaa sanoa, mutta varmaan jonkinlainen show on sieltäkin suunnalta odotettavissa. Onneksi muuttomatka ei ole pitkä, ja he saavat rauhoittua vessassa sillä välin kun tavaroita tuodaan sisään.

Tälläinen höpötystuokio tällä kertaa! Palaamme asiaan jälleen ensi viikolla.

Terv. Piia

Kuinka sairastuin?

Hei taas kaikille! Tältä päivältä jäi kirjoittelu reippaasti myöhäisemmäksi kuin tavallisesti, pahoittelut! Olen katsellut tavaroita läpi, ja jälleen laittanut niitä kiertoon.

Tänään ajattelin kertoa teille vähän kuinka sairastuin.

Olin 16- vuotias, kun hakeuduin kunnolla avun piiriin. Olin juuri aloittanut lukion, ja aloin kärsimään unettomuudesta. Nukkumaan mennessä pyörin pitkään sängyssä valveilla, nukahdin muutamaksi tunniksi, ja heräsin joskus kahden- neljän aikoihin aamuyöllä uudestaan. Nukkumatta enää sen jälkeen. Tätä jatkui kolme viikkoa. Silloin päätin mennä kouluterveydenhoitajalle, joka lähetti minut lääkäriin.

Lääkärinä oli tälläinen nuori mies, ja hän alkoi kyselemään sitten asioita. En enää muista mitä hän kyseli, mutta muistan että ne kysymykset tuntuivat oudoilta, minähän kärsin ”vain” unettomuudesta. Lopuksi hän sanoi lähettävänsä minut nuorisopsykiatrille. Olin hämmästynyt, ja en ymmärtänyt että miksi unettomuudesta kärsivä lähetetään psykiatrille. Eikö tämä korjaantuisi pienellä sairaslomalla? Mutta suostuin kuitenkin tähän, ja lähete lähti eteenpäin. En muista kuinka pitkään minua piti taivutella. (Osaan olla itsepäinen, ja edelleen, omasta mielestäni tämä asia olisi korjaantunut pienellä huililla.)

Sain ajan, ja matkustin Siilijärvelle ensimmäiseen terapiaani. Unettomuuteni oli jo korjaantunut ja sanoin tämän vastaanottaneelle lääkärille, ja ihmettelin miksi minut oli lähetetty tänne. En muista, mitä lääkäri vastasi, mutta hän antoi minulle testejä tehtäväksi. BDI:n (masennuskysely), mistä tuli korkeat pisteet, ja jonkun Hopeless testin (en muista nimeä varmaksi, kuten en tuloksiakaan). Mutta diagnoosiksi tuli vakava masennus, ja loppuunpalaminen. Sain lääkkeet mukaani ja seuraavan ajan.

Kotona minua hävetti kertoa äidille, että nyt olen lääkityksellä. Olisin tehnyt mielelläni melkein mitä tahansa muuta. Mutta äiti ymmärsi, ja lupasi maksaa lääkkeet. Ensimmäinen yö, ja seuraava päivä menivät vähän sumussa, mutta pian haittavaikutukset olivat ohi ja pystyin keskittymään elämääni.

Sain pian siirron lähemmäksi silloista kotipaikkakuntaani, ja aika pian siellä alettiin epäilemään kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Lääkitystä muutettiin osastolla, jonne olin pyrkinyt itsetuhoisuuden vuoksi.

Minun on huomautettava, että muutama vuosi sitten pyysin kopiot minun sairaskertomuksista, ja pyysin samalla myös paperit Siilinjärveltä. Niissä luki, että tämä lääkäri ei pitänyt minua puhtaasti masentuneena, vaan epäili jo heti ensimmäisen käynnin päätteeksi jotain muuta mielialahäiriötä. Mutta kaksisuuntaisesta hän ei maininnut sanaakaan. Hän oli silti oikeassa.

Tälläinen kirjoitelma tällä kertaa, toivottavasti pidit! Aihetta suositteli ystäväni, kiitokset vielä hänelle.

Seuraavaan kertaan,

Piia

Muutoksia

Hei taas kaikille!

Jälleen on viikko vierähtänyt, ja hulinaa on ollut. Sain uuden asunnon, ja ehdin pakata ison osan tavaroista, ennen kuin selvisi että pääsen muuttamaan vasta ensi kuun lopussa. Onneksi en pakannut kaikkia astioita, ja vaateistakin on suurin osa vielä kaapissa. Tavaroita olen karsinut kovalla kädellä alun empimisen jälkeen. Onneksi on olemassa Facebookin Roskalava- ryhmä! Sitä kautta ovat tarpeettomat tavarat löytäneet uuden kodin.

Uusi asunto on ihana, ja vihdoinkin minulla on jälleen oma sauna! Asunto on tosin (huimat) neljä neliötä pienempi, mutta ei haittaa. Edelleen on lasitettu parveke, niin kissat pääsevät nauttimaan ulkoilmasta. Ajattelin, että voisin kokeilla esimerkiksi yrttien kasvatusta, ja haluaisin kovasti edes yhden huonekasvin. Olenkin googlaillut ahkerasti kissoille myrkyllisiä kasveja, ettei vaan mitään satu. Ja pitäähän kisuille laittaa oma kissanruoho, niin jospa nämä omaksi iloksi tarkoitetut kasvit saavat olla rauhassa.

Tänä vuonna en ehdi juhlia Ostaraa muuton takia, mikä harmittaa hiukan. Ja toisekseen, olen pakannut jo alttaritarvikkeet, ja ne ovat… jossain. Asunnossa vallitsee siis yleinen kaaos. Jos olisin tiennyt että saan tavaroita näin äkkiä kasaan niin olisin muuttanut jo tässä kuussa. Uskon, että olisin saanut avuksi värväämäni eksän ja hänen kaverinsa avuksi jo nyt.

Nyt kun tätä aikaa muuttoon on vielä yli kuukausi niin voisin keskittyä pyykinpesuun. Kysymys kuuluukin että minne saan ne kuivumaan. Jos ei muuta niin vien kellariin, mutta mielelläni pitäisin ne täällä asunnossa. En ole ainakaan kuullut, että pyykkejä oltaisiin varastettu tässä taloyhtiössä, mutta pelottaa silti. Toisaalta, en haluaisi viedä likaisia pyykkejä uuteen kotiin ja alkaa siellä pesemään. Uskon, että minulla on tarpeeksi tekemistä parille ensimmäiselle viikolle, kuin alkaa pyykkäämään. Eli ei muuta kuin pesukone laulamaan huomisesta alkaen! Ja maanantaina onneksi pääsen vähän mittailemaan uudessa paikassa, niin voin alkaa miettimään sisustusta.

Tässä kaikki tältä erää! Tapaamisiin taas ensi viikoon.

Piia

Höpöttelyä

Hei taas! Imbolc tuli ja meni, en juhlinut kovinkaan kummoisesti. Ennustin tarot- korteista vähän tulevaa, ja sytyttelin kynttilöitä. Tosin piti pitää silmät auki, ettei kissat mene ja polta nenäänsä. Onneksi onnettomuuksilta vältyttiin, ja sapatti oli kaiken kaikkiaan onnistunut.

Mummi oli käymässä viime viikonloppuna, ja hänen avustuksellaan sain koottua kirjahyllyn. Mummi katsoi ohjeita ja ojenteli ruuveja ja minä kokosin. Tv- tason sainkin koottua itse. Vanha kirjahylly meni paikallisella roskalava- ryhmässä, ja samalla raivasin myös elokuvat läpi jotka menivät myös samassa ryhmässä. Rahaa en halunnut mistään pyytää, kun kirjahylly on melkein minun ikäinen ja leffoista en voinut vannoa että toimivat. Mutta toivottavasti tein ihmisiä onnelliseksi ja se riittää minulle palkkioksi tällä kertaa.

Kävin keskiviikkona kuuntelemassa Kuopiossa kokemusasiantuntijaa, joka kertoi koulukiusaamisesta ja kuinka hän käänsi huonot kokemukset vahvuudeksi. Hän puhui hyvin, ja erittäin luontevasti. Nautin luennosta, ja toivottavasti muistan itse miten rakennetaan hyvä tarina kun seuraavan kerran esiinnyn. Minulla on siis kokemusasiantuntijan koulutus, vielä ei ole niitä hommia ollut mutta toivottavasti olisi pian.

Mieliala on ollut hiukan matalemmalla tällä viikolla, toivon että tämä menisi ohi viimeistään kun aurinko alkaa paistamaan kunnolla. Tämä saattaa johtua tästä pimeydestä, vaikka päivä onkin jo pidentynyt, mutta aurinkoa kun ei ole vielä kovin usein tarjolla niin se vetää mieltä alemmas.

Säästän kovasti rahaa takkujen huoltoon. Pää on aikamoinen katasrofi tällä hetkellä, ja en oikein itse pysty tekemään asialle mitään koska A) ei ole tarpeeksi pientä virkkuukoukkua ja B) en osaa. Olen yrittänyt epätoivoisesti kiinnittää 1.25 koukulla yhtä jatkoa paikoilleen mutta se irtoaa viimeistään viikon kuluttua. Eli parempi antaa ammattilaisen hoitaa huolto. Ja se on minulle hemmottelua, vaikka se sattuu. (Ehkä, en ole vielä huoltanut näitä kertaakaan.) Haaveilen myös hiusten värjäämisestä, haluaisin olla punapää, ja nyt voisi olla paremmat mahdollisuudet värin pysymiseen. Takut kun imaisevat väriä minun ymmärryksen mukaan. Kun minulla oli suorat hiukset, niin punainen kulahti kahdessa pesussa.

Tämä oli tälläinen höpötysteksti, mutta ensi viikolla voisin kirjoittaa aiheesta. Olisiko sinulla jotain toiveita, liittyen esimerkiksi kokemusasiantuntijuuteen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön omasta näkökulmasta tai elämään takkupäänä? Varmaan kirjoitan noista kaikista jossain vaiheessa, mutta haluaisin kuulla myös juuri sinua ja mielipidettäsi.

Seuraavaan kertaan taas!

Terv. Piia

Ensimmäinen tekstini!

Hei! Olen Piia ja tämä on blogini. Tässä tekstissä kerron enemmän itsestäni ja elämästäni sekä syyt miksi halusin alkaa pitämään blogia.

Olen siis -88 syntynyt bipolaarinen takkupää Pohjois- Savosta. Rakastan goottityyliä ja myös pinup on lähellä sydäntäni. Vaatekaapistani löytyykin molempia tyylejä edustavia vaatekappaleita. Olen ollut sinkkuna päälle kaksi vuotta, ja en ole vielä uskaltautunut uuteen suhteeseen, koska edellinen ero oli rankka. Olemme edelleen ystäviä eksäni kanssa, ja hoidimme eron kyllä sivistyneesti, mutta henkisesti se oli rankkaa.

Seurana minulla on kaksi kissaa, ja he määrittelevät elämäni kulun. En voi jäädä sänkyyn makaamaan huonona päivänä, vaikka kuinka haluaisin, koska kisut on ruokittava ja laatikot siivottava.

Harrastuksena minulla on valokuvaus, ja tykkään myös virkata, vaikken siinä olekaan erityisen hyvä. Omistan myös ompelukoneen ja pikkuhiljaa opettelen ompelemaan vuosien tauon jälkeen. Netflix on myös kovassa kulutuksessa. Rakastan myös lukemista, ja luenkin silloin kun keskittymiskykyä riittää.

Syy, miksi halusin alkaa pitämään blogia on se, että nautin kirjoittamisesta. Lukiossa sain hyviä arvosanoja äidinkielestä, ja vaikka historia olikin suosikki kouluaineista, niin tykkäsin myös äidinkielen kirjoitustehtävistä. Minulla on ollut aina päätä lukuaineisiin, mutta matematiikka ja kielet ovat vastaavasti tuottaneet aina ongelmia.

Tässäpä olisi tämän kertainen aihe käsiteltynä! Kiitos kun luit tekstini loppuun, ja toivottavasti pidit tekstistäni. Toivon näkeväni sinut uudelleen, yritän kirjoittaa tekstiä kerran viikossa viikonloppuisin.

Terv.

Piia